Kitaran kieliä on eri paksuuksia, senhän kaikki tietävät. Ja paksuuksilla tarkoitan eri kielten paksuuseroja suhteessa toiseen samaan kieleen olevan kanssa, eli kansanomaisesti puhutaan kieliseteistä, jotka yleisimmät ovat sähkökitaroissa 9, 10 tai 11. Kasi (8) on myös hyvä, jos oikeen haluaa venyttää ja ”vonguttaa”. Se tarkoittaa 1:n kielen paksuutta. Ne ovat siis tuumakokoja 0,009″, 0,010″ tai 0,011″. Löytyy myös 012, 013, 014 jne. Eli 0,010 on 0,25 mm. Eri paksuuksissa on vähän erilainen saundi ja tietenkin mieltymykset mistä tykkää. Ohuempi on sormella herkempi painaa ja venyttää, paksummat antaa tukevamman tai kovemman saundin. Sitten täytyy myös kitara hienovirittää eri kieliseteille. Settejä on erilaisia esim. sähkökitaralle 11, 14, 19, 32, 44, 56 ja akustiselle teräskieliselle 11, 15, 22, 32, 42, 52.

Yläkuvassa otelauta ruusupuuta ja alakuvassa kovaa, mustaa eebenpuuta.

Mutta entäs nailonkieliset kitarat? Niissä ei olekaan hienoviritystä, joten mites niiden kanssa käy? Niissä ei ole niinkään se paksuus, vaan vetojännitys mutta niissä tuleekin ”tenkkapoo” jos laitat väärät kielet, eli muut kuin mitä siihen on tarkoitettu ja mihin se on alunperin ”viritetty” jo valmistusvaiheessa. Nimittäin minulla kävi niin. Kitarassa oli alunperin ns hard-malliset nailonkielet ja laitoin kalliit standard normal tension-malliset, kun uusin siihen kielet.

Se oli virhe. Ne eivät käyneet ollenkaan Taylor 814:aan. Kielet rämisi ja ne oli vaikea saada vireeseen, eivätkä pysyneet vireessä.

Vaihdoin kielet uudestaan, Hard-malliin. Ei enää ”rämissyt”, kitaran sai vireeseen ja se soi kauniisti.

Asiat saattaa olla pienestä kiinni ja jos sitä ei hoksaa, tilanne voi tuntua vaikealta.